Vaikka viimesyksyiset koiranjätökset muhivat yhä nietosten alla, niin Salon Tovereiden iloisten jalkapalloilijoiden ilmaantuminen paikkakunnan jalkapalloviheriöille on takuuvarma kevään merkki. Sunnuntaina Salon urheilupyhätön tekonurmella kirmaavat punakeltaiset palloilijat olivatkin ainoa havaittavissa oleva ennusmerkki vuodenajan vaihtumisesta, sillä yleisesti ottaen näkymä urheilupuistossa muistutti lähinnä joulukuista Champions League-ottelua hyisessä Kiovassa. Itse kenttä vihersi asiaan kuuluvalla tavalla, mutta pelialuetta ympäröivät tukevat lumikasat sekä luistelurata, jossa paikalliset timojutilat lätkivät pikkumustaa ylämummoihin sielunsa kyllyydestä.

Arktisista olosuhteista huolimatta Tovereiden kauden avaustapahtuma oli houkutellut paikalle kiitettävän määrän urheilunälkäisiä pelimiehiä. Ennakkoon hehkutettu ja Suur-Salossa kauan odotettu SaTon supersunnuntai lässähti koripallojoukkueen osalta vastustajan jouduttua luovuttamaan jalkapallon kanssa päällekkäin pelattavaksi tarkoitetun koripallo-ottelun. Onni potki siis jalkapallojoukkuetta nivusiin, sillä koripallo-ottelun peruuntuminen merkitsi lisäpelaajia jalkapallojoukkueelle. Ennen ottelun käynnistänyttä avausvihellystä tekonurmikentän reunalle olikin löytänyt 16 illan koitokseen stevenseagalmaisella mielenlujuudella valmistautunutta palloilijaa. Pelaajien lukumäärä supistui kuitenkin yhdellä kun maksansa toistuvasta pahoinpitelystä syytteen saanut J.Isotalo ei läpäissyt joukkueen lääkärin ottelun alla suorittamaa puhallustestiä.

Miesten bleiseriin, poolopaitaan ja farkkuihin asianmukaisesti sonnustautunut, SaTon virallisena valmentajana debytoinut O.Tähkäpää hahmotteli joukkueensa kokoonpanon seuraavaan muotoon:

--------------Kiljunen---------

Siro---Ville T.---Kubi---Esa (Raffe)

------------Sale---Tipi--------- (Otto T.)

Madi---------Kalle-------Jani (Naipa/Syvis)

---------------Jarno------------ (Juha H.)

Avauskokoonpanoa magneettiselle fläppitaululle hahmotellessaan valmentajaa ilahdutti erityisesti havainto, jonka mukaan joukkueen kokoonpanossa oli mukana peräti useampikin pelaaja, jolle illan peliväline - jalkapallo - ei ollut täysin vieras tämänkään (alku-)kevään osalta. Harjoituspelin luonteelle tyypillisesti vaihtoja oli kummallakin joukkueella käytössä rajattomasti ja siksi avauskokoonpanoon ei liiemmin kannata kiinnittää huomiota. SaTon kokoonpano eli koko ottelun ajan ja useampikin pelaaja joutui operoimaan useammallakin pelipaikalla.

Itse ottelu käynnistyi alkuperäissuunnitelmien mukaisesti kello 17.30 ja komento kentällä siirtyi nopeasti tutuissa punakeltaisissa karnevaaliasuissaan pelanneille Tovereille. Kyseinen harjoitusottelu oli tiettävästi myös Wilppaan lähtölaukaus tulevaan kauteen ja kenties pallotuntuman puute auttoi osaltaan SaToa siirtämään paineen keltamustien päätyyn. Ottelun ensimmäiset konkreettiset maalipaikat siunaantuivat SaTolle jo vajaan viiden minuutin pelin jälkeen. SaTon nopea hyökkäys vasemmalla laidalla kilpistyi Matiaksen keskityksen blokanneeseen ampiaiseen, mutta onni suosi jälleen rohkeaa ja peliväline kimposi takaisin toveripelaajalla. Tarunhohtoisen Simsonin tavoin voimansa kuohkeasta tukkalaitteestaan ammentava Matias reagoi nopeasti hänelle yllättäen siunaantuneeseen tilanteeseen ja lähetti noin 20 metristä matkaan fysiikan tunnettuja lakeja uhmanneen kierrepallon, joka SaTon äärikannattajien harmiksi kuitenkin kilpistyi Wilppaan maalin oikeaan pystypuuhun. Paine Wilppaan maalilla kuitenkin jatkui ja maalikehikosta takaisin pelikentälle kimmonnut Adidaksen Temageist pomppi onnekkaastikin henkilökohtaisia tehomerkintöjä jälleen janonneen Sauli"1+1"Suomelan jalkaan. Puolisekuntia tästä ja Suomelan kengän kärjestä irronnut kisapallo nuoli Wilppaan maalin takanurkkaa, kuitenkin ilman toivottua lopputulosta. Ensimmäisellä vartilla SaTolle siunaantui vielä kolmaskin erinomainen maalipaikka, kun Parkkinen pääsi puskemaan Wilppaan rankkarialueen sisältä ilman huolta puolustajien estelyistä, mutta tällä kertaa kentän pienimmän pelaajan ohjaus suuntautui maalin ohi.

Ensimmäisen vartin jälkeen peli asettui tasaisempiin uomiin ja Wilpas alkoi saada kiinni talvitauolla olleen lajin ideasta. Vielä tässä vaiheessa Wilppaan nopeat vastahyökkäykset kuitenkin kilpistyivät viimeistään SaTon puolustuslinjaan, joka oli Anttosen valitettavan loukkaantumisen myötä vaihtunut muotoon Siro-Ville-Raffe-Kubi. Myös muita vaihtoja nähtiin punakeltaisen joukkueen leirissä kun samettisesta kosketuksestaan jalkapalloa kohtaan tunnettu "Teijon Taikuri" N.Seppälä valjastettiin vasemman laitahyökkääjän tontille Madimiehen paikalle. Pelaajavalmentaja Tähkäpää antoi myös itselleen komennon vaihtaa hitaasti kävelevistä mannekiineistaan tunnetun norjalaisen miestenvaateliikkeen sponsoroiman bleiserin peliasuun ja marssitti itsensä keskikentän pohjalle Tipinhon tilalle. Vaihtorulettikaan ei tuonut muutosta ottelun yleiseen juonenkulkuun, joka oli kaikessa ennalta arvattavuudessaan kuin Aleksi Bardyn sulkakynästä: SaTo painoi päälle pystymättä kuitenkaan enää luomaan todellisia maalipaikkoja ja Wilpas iski vaarallisen oloisesti vastaan ja tilaisuuden salliessa. Pelikellon näyttäessä reilua 40 minuuttia, puoliajan tarjoamat runsaat ja elvyttävät virvokkeet alkoivat hiipiä satopelureiden tajuntaan ja keskittymisen herpaantuminen kostautui välittömästi Wilppaan erinomaisesti rakentamaan maalin muodossa. SaTon lönköttely omalla alueella johti Wilppaan rajaheittoon syvällä Tovereiden puolustusalueella ja nopeasti annettua heittoa seurasi keskitys Kiljusen vartioiman maalin edustalle, jossa vapaaksi unohdettu Wilppaan kärkimies puski komeasti pallon ohi voimattoman Kuhilaspihan Kahnin.

Puoliajalle siirryttiinkin vastoin ennakko-odotuksia SaTon näkövinkkelistä synkissä tunnelmissa. Joukkueen valmennusjohto pyrki kuitenkin tappiotilanteessa valamaan uskoa oman joukkueen tekemiseen: pelitapahtumat olivat olleet punakeltaisten selkeässä komennossa eikä Wilppaan yksi maali sitä tosiasiaa muuttanut suuntaan eikä toiseen. Nopeasti käytetyn puoliajan jälkeen SaTolla oli käytössään yksi salainen ase käytettäväkseen takaa-ajoon kun joukkue sai käyttöönsä yhden uuden parin tuoreita jalkoja Otto Syvähuokon länkisäärien muodossa - elämän vuoristoradan kaltoin kohtelema luterilaisen työmoraalinen fyysinen ilmentymä oli kuin olikin saapunut pelipaikalle, olkoonkin että se tapahtui vajaat kaksi tuntia myöhässä. Valmentaja ei kuitenkaan epäröinyt käyttää salaista asettaan ja niinpä Syvis juoksutettiin kentälle heti toisen puoliajan alkajaisiksi.

Toisen puoliajan syndroomasta aiemmilla kausilla kärsinyt SaTo aloitti jälleen jälkimmäisen 45 minuuttisen taudinkuvaan kuuluvalla tavalla. Jälkimmäisen puoliajan ensimmäinen kymmenminuuttinen oli eittämättä SaTon heikoin jakso ottelun aikana. Kymmenen minuutin hallintajaksonsa palkinnoksi Wilpas onnistui hankkimaan useamman kulmapotkun, jotka kaikki synnyttivät pelonsekaisia hetkiä Kiljusen maalilla. Onnella, taidolla ja SaTon ainoan skientologin J.Isotalon mukaan Xenun varjeluksen ansiosta Kiljusen maali säästyi uudelta takaiskulta. Pikku hiljaa SaTo alkoi päästä jälleen ottelussa isännän asemaan ja nopeat hyökkäykset alkoivat vyöryä kumpaankin laitaa pitkin kohti Wilpuran maalia.

Peliajan viimeiset 30 minuuttia vierähtivät SaTon komennossa, jonka kaltaisesta dominanssista monet Pikku Kivan asiakkaat olisivat valmiita jopa maksamaan. Pallonhallintaprosentit jäivät tällä kertaa SaTon tilastovastaavalta kirjaamatta ylös, mutta ilman näppylähanskoja tehty arvio 60-40 ei liene ainakaan liioiteltu. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että SaTon pelillinen hallinta ei kuitenkaan realisoitunut toivotulla tavalla vaarallisiksi maalipaikoiksi. Ilmeisesti pelituntuman puute vaikutti siihen, että viimeiset ratkaisut lähes järjestäen karkasivat vastaanottajapelaajan ulottumattomiin, karkasivat kenttäalueen ulkopuolelle tai kilpistyivät vastustajan puolustusmuuriin. Tästäkin huolimatta Toverit pystyivät kuitenkin luomaan tarvittavat maalipaikat ottelun kääntämiseksi, mutta pelikellon näyttäessä 80 minuuttia tilanne valotaululla oli yhä uhkaavasti 1-0. Ottelun viimeinen 10 minuuttinen tarjosikin paikalle saapuneille katsojille sekä surun että ilon hetkiä. Ensin pelaaja-valmentaja Tähkäpään vasemman polven hydrauliikka sanoutui irti ja tuskainen länsimaisen lääketieteen kehittyneisyyden mallikappale joutui jättämään pelin kesken tuskallinen irvistys kasvoillaan. Hetki tästä ja välttämätön tapahtui: SaTon päätös siirtyä kolmen puolustajan linjaan ja nostaa yksi pelaaja lisää hyökkäykseen ja sen synnyttämä raju painostus palkittiin vihdoin, kun omalla pelipaikallaan kentän kuninkaana häärinyt Kalle vapautti laitapuolustajan tontiltaan rajuun nousuun rynnineen M.Siron. Antabuskauppiaan millimetrin tarkka keskitys löysi maalin edustalle hiipineen J.Kuusiston, jonka heittäytymispusku siirsi pallon vastustamattomasti "ampiaisten" maaliin ja SaTon Wilppaan rinnalle lukemin 1-1. Innokkaimmat Tovereiden kannattajat ehtivät toivoa Jarnon maalin merkitsevän ketsuppipurkin avautumista mutta pelikello ei jättänyt mahdollisuuksia näiden optimististen arvioiden todenperäisyyttä, sillä hyvin pian tasoituksen jälkeen ottelun tuomaroinut V.Kallio päätti ottelun sopuisaan 1-1 lopputulokseen.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että SaTolla on paljon enemmän syytä tyytyväisyyteen peliesityksen kuin lopputuloksen suhteen. Ottaen huomioon joukkueen pelituntuman puutteen, niin joukkueen esityksessä oli havaittavissa paljon hyvää. Kaikesta huolimatta SaTo pystyi hallitsemaan lähes koko peliajan ottelutapahtumia pitämällä palloa omalla joukkueella syöttelemällä palloa maata pitkin nopeasti pelaajalta toiselle. Ottelun luonteesta johtuen yksilöiden esiin nostaminen erinomaisesti pelanneesta massasta olisi epäreilua, mutta kuitenkin puolustuslinjassa täyden peliajan urakoineet Siro ja V.Tiainen ansaitsevat joukkueen kiitokset, samoin kuin itselleen epämieluisilla pelipaikoilla puolustuslinjassa luutinut Kubi Kulmala. Hyökkäyspään pelaajista erityisesti tummahiuksiseksi Kimmo Elomaaksi tituleerattu Matias sekä tasoitusmaalin viimeistellyt Jarno antoivat lupaavia näyttöjä tulevaa kautta silmällä pitäen. Ottelun eittämättä tärkein anti oli kuitenkin pelaajien onnistunut mobilisointi jalkapallokentälle pitkän talven jälkeen ja vakavien loukkaantumisien rajoittaminen vain yhteen. Tietysti pieni plussa oli myös SaTon tappiottomien paikallispelien putken pelastaminen viimehetken maalilla...