Yksi kevätkauden odotetuimmista otteluista pelattiin lauantaina 23.5. kun SaTo ja Wilpas 2 iskivät yhteen, panoksena Varsinais-Suomen vilja-aittana tunnetun Salon yöelämän herruus ainakin seuraavaan kohtaamiseen asti. Sarjatilanteenkin kannalta ottelun lähtökohdat olivat kutkuttavat, sillä ennen keskinäistä ottelua joukkueet olivat sarjassa tasapisteissä. SaTo ja Wilpas olivat lisäksi mitelleet voimiaan jo kertaalleen kuluvan kauden aikana kun ne olivat kohdanneet toisensa harjoituspelissä, joka tuolloin päättyi solidaarisiin 1-1 tasalukemiin. Kaiken kaikkiaan joukkueet olivat kohdanneet toisensa ennen lauantain ottelua neljästi, joista kaksi oli päättynyt Saton voittoon ja kaksi tasapeliin. Lauantai-iltapäivän paikallispeliin lähdettäessä punakeltaisen vierasjoukkueen leirissä vallitsi kuitenkin vakaa usko siitä, että tasapeliin päättyneen harjoitusottelun epäkohta oikaistaisiin nyt. Ilmeisesti adrenaliinin ja terveen itseluottamuksen siivittäminä elämänsä vireeseen  viimepeleissä yltänyt Kiskon nuorivanhaparru O.Syvähuoko meni jopa lupailemaan internetin keskustelupalstoilla 0-5 murskalukemia vierasjoukkueena otteluun lähteneen SaTon hyväksi.

Kovista puheistaan tunnetun SaTon oli kuitenkin lunastettava lupauksensa kentän puolella eikä otteluun valmistautumisessa jätetty mitään sattuman varaan. Joukkue kokoontui urheilupuiston pukusuojiin jo siihen aikaan kun normaalilauantaina joukkueen pelaajat vasta hapuilisivat kylmän hien peittäminä sängynlaidalle varattuja korjaussarjojaan. Paikallispelin vetovoima oli kuitenkin tällä kertaa vienyt voiton Salon vilkkaan yöelämän syntisiltä houkutuksilta, sillä pelipäivänä kello 14 SaTon pukukoppi suorastaan pursui suihkunraikkaita ja raittiita pelimiehiä. Itse asiassa ottelussa saatettiin tehdä jopa jonkinlaista SaTo-historiaa, sillä ainakaan pitkään aikaan Toverit eivät ole saaneet jalkeille täyden pöytäkirjan verran pelaajia. Tällä kertaa asia kuitenkin oli näin kun valmennusjohto joutui alkaa kokoamaan avauskokoonpanoaan 18 pelaajan joukosta, joka piti sisällään maalivahdit Kiljusen ja Hairiston sekä kenttäpelaajat Kuusiston, Pykärin, Anttosen, Parkkisen, V.Tiaisen, J.Tiaisen, Niittymäen, Metsänojan, Palokankareen, Kulmalan, Vuorisen, Aaltosen, Syvähuokon, Lahtisen, Siron ja Härmän. Alun perin  pöytäkirjaan oli merkitty vaihtopelaajien joukkoon myös Teijon pallotaituri N.Seppälä, joka ei kuitenkaan onnistunut navigoimaan itseään merellisistä harrastuksistaan takaisin pelipaikalle määräaikaan mennessä. Täydestä pöytäkirjasta huolimatta poissaolot eivät kuitenkaan rajoittuneet Seppälään, sillä joukkue joutui tulemaan toimeen ilman pitkäaikaispotilas Tähkäpäätä, sekä molempia vakiotoppareita Linqvistiä ja Gamruevia. Ongelmia aiheutti myös erityisesti paikallispeleissä perinteisesti kunnostautuneen Sauli "Salon Robbie Savagen" Suomelan poissaolo  pelaavasta kokoonpanosta hääkiireiden takia.

Tiettyjä pelipaikkoja koetelleet pahat poissaolot ja muuten runsaslukuinen miehistä aiheuttivat harmaita hiuksia SaTon valmentajakaksikolle avauskokoonpanoa mietittäessä. Puolustuslinjassa Esa ja Ville olivat itsestään selvät aloittajat, mutta topparitilanne osoittautui erityisen ongelmalliseksi. Pitkän pähkäilyn tuloksena SaTo päätti ottaa riskin ja pistää kaikkia munat samaan koriin juoksuttamalla keskuspuolustukseen sekä Metsänojan että Niittymäen, joiden pallotuntuma tämän kesän osalta oli vain parien treenien varassa. Keskikentällä "Kuvernööri" Kulmala saattoi edellisten pelien perusteella olla varma aloituspaikastaan, mutta kahden muun pelipaikan kohdalla käytiin pitkällistä pohdintaa lukuisten hyvien vaihtoehtojen välillä. Ottelun alla Palokankare oli jopa itse ehdottanut hänen itsensä penkittämistä, mutta viime hetkillä valmennusjohto päätti näyttää punaista valoa Kallen epäitsekkäälle ehdotukselle ja juoksuttaa Wilppaan junioriakatemian entisen kasvatin avauskokoonpanoon. Keksikentän kolmannen pelipaikan suhteen valmennusjohto päätti lopulta luottaa J.Tiaisen robottijalkaan ja syöttövarmuuteen. Laiturin tontit jaettiin tällä kertaa Matiaksen ja Parkkisen välillä kun MynPa-ottelun jälkeen otsikoissa paistatellut Syvähuoko joutui huippujoukkueille välttämättömän rotaation uhriksi. Yksinäisen kärkimiehen tontille oli tällä kertaa tarjolla jopa kolme vaihtoehtoa kun koko hyökkäystrio Lahtinen, Pykäri ja Kuusisto olivat joukkueen käytettävissä. Lopulta aloituspaikka annettiin kuitenkin Lahtiselle erinomaisten esitysten perusteella, joita "Teijon Tevez" oli viime peleissä esittänyt. Vielä kun maalille juoksutettiin Espanjan auringosta Suomeen palannut Kiljunen, niin joukkueen avauskokoonpano oli valmis kohtaamaan paikallisvastustajansa. Tässä vaiheessa vaihtopenkin puolelle omaa tilaisuuttaan jäivät odottamaan siis Vuorisen, Siron, Pykärin, Kuusiston, Syvähuokon, Hairiston ja Härmän muodostama seitsikko.

Itse ottelu starttasi V.Kallion pillinvihellyksellä, joka oli juotunut pukemaan erotuomarin mustan asun päälle pikahälytyksellä kun ottelun alkuperäiseksi tuomariksi merkattu pillipiipari oli joutunut vetäytymään hegemoniakamppailusta sairastumisen johdosta. Ottelu alkoi välittömän sateen uhan väijyessä tummina pilvinä urheilupuiston yllä eikä SaTon otteet pelin ensimmäisillä minuuteilla olleet yhtään sen valoisampia. Ilmeisesti paikallispelin lataus oli  liikaa totuttuun tapaan punakeltaisissa asuissaan pelanneille Tovereille liikaa, sillä pallo poltteli pelaajien jaloissa siihen malliin, että rauhallisesta pallonsiirtelystä ei tullut mitään. Ensimmäisen 10 minuuttisen aikana SaTon pelinrakentelu koostuikin  lähinnä puolustuslinjasta lähteneistä roiskauksista, jotka järjestäen päätyivät Wilppaan toppareille joita vastaan 15 senttiä lyhyemmällä Lahtisella ei ollut yksinään mahdollisuuksia kaksinkamppailuvoittoihin. Ensimmäinen kymmenminuuttinen mentiinkin Wilppaan komennossa minkä aikana se pystyi luomaan yhden kohtuullisen maalipaikan. Keltamustien painostus Tovereiden päädyssä realisoitui lopulta laukaisupaikkaan noin 15 metristä, mutta onneksi "ampiaisten" keskikentällä rouhineen D.Lindströmin laukaus jäi vaisuksi ja Kiljunen ennätti heittäytyä pelivälineen tielle. Tuohon hukattuun maalipaikkaan päättyikin Wilppaan momentum paikallispelissä ja SaTo alkoi saada ottelua yhtä enemmän hallintaansa. Turhan jännityksen lauettua joukkue pystyi normaalin pelinrakenteluun maltillisen syöttöpelin kautta eikä Lahtinen jäänyt enää niin yksin kärjessä. Totuttuun tapaan Kulmalan ja Palokankareen liike ja fyysinen preesens käänsivät keskialueen taistelun Tovereiden eduksi ja joukkueen pallollisen pelin kannalta "Tipinho" teki arvokasta duunia samalla työmaalla tehden itsensä jatkuvasti pelattavaksi. Samalla kun pelivälineen hallinta siirtyi Tovereille, alkoi myös tilaa löytyä molemmilta laidoilta Wilppaan sumputtaessa lähinnä kentän keskikaistaletta. Ei kestänyt kauaa kun SaTo oppi hyödyntämään kapealla alalla puolustaneen ampiaslauman heikkouksia ja puolenvaihdot alkoivat poikimaan vaarallisia tilanteita vastustajan päädyssä. Nopeat puolenvaihdot lähettivät Parkkisen kertaalleen puolittaiseen läpiajoon, mutta Wilppaan maalivahti onnistui torjumaan pienestä kulmasta lähteneen laukauksen vielä tällä kertaa. Parkkisen kanssa samalla laidalla operoinut V.Tiainen sai myös huomata, että hän löysi jatkuvasti edestään kymmeniä metrejä tyhjää tilaa eikä hän epäröinyt käyttää tarjottua mahdollisuutta nousta jatkuvasti mukaan hyökkäyksiin. Lopulta SaTo onnistui tiirikoimaan keltamusta puolustuslukon auki jälleen yhden puolenvaihdon seurauksena. Kallen keskiympyrän alapuolelta lähettämä kaaripallo oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu Parkkiselle, mutta maalinälkäinen Lahtinen ehti palloon ensimmäisenä. Läpiajoon ennättänyt kärkimies osoitti tilanteen lopuksi maalintekijän hermoja sijoittamalla pallon Wilppaan maalin takanurkkaan ohi vastaan rynnänneen ja tsippiä odottaneen maalivahdin. Sato siirtyi siis Lahtisen viimeistelyn ansiosta johtoon noin 20 minuutin pelaamisen jälkeen ja jo tässä vaiheessa Wilppaan tilanne alkoi näyttää tukalalta. Ei siksi etteikö jalkapallossa voisi nousta voittoon myös takaa-ajoasemasta, vaan siksi, että ne aseet joilla Wilpas olisi voinut päästä maalintekoon tai edes maalintekopaikkoihin olivat hyvin vähissä. Kuvaavaa oli tilanne, jossa V.Tiaisen nousun seurauksena Wilppaalle tarjoutui erinomainen vastaiskupaikka, joka kuitenkin päättyi siihen kun 30 metriä vastustajalle etumatkaa antanut Tiainen kiri vastustajan kiinni 40 metrin pyrähdyksellä. Avausmaalista ei ollut kulunut kuin reilu 10 minuuttia kun SaTolle tarjoutui jälleen erinomainen paikka lisätä johtoaan. J.Tiainen hankki Tovereille vapaapotkupaikan 20 metristä jota mies asettui itse ampumaan. Hyvän lisän SaTon erikoistilannepelaamiseen tuoneen Tipin laukaus kiersi muurin mutta tilanteen tasalla ollut Wilppaan maalivahti onnistui kuitenkin torjumaan tilanteen kulmapotkuksi. Kulmapotkua antamaan lönkötellyt Tipi oli ehtinyt aiemmin kalibroida nappiksensa jo kertaalleen kun SaTon edellinen kulmapotku oli päättyä Niittymäen puskumaaliin. Tälläkin kertaa Jeren kulmapotku löysi SaTon pelaajan, kun kentän lyhin(?) pelaaja J.Lahtinen kurotti palloon Wilppaan maalivahdin nenän edestä. Aivan maalin edustalta lähtenyt pusku löysi tiensä vastustamattomasti Wilppaan maaliin jo toistamiseen Lahtisen toimesta SaTon tuplatessa aiemman 0-1 johtonsa. Lahtinen oli vielä ensimmäisen puoliajan aikana lähellä viimeistellä jo illan kolmannen osumansa, mutta kulmapotkun jälkitilanteesta syntynyt maali hylättiin kuitenkin paitsiona. Hyvistä yrityksistä huolimatta SaTo ei enää pystynyt lisämaaleihin ensimmäisen 45 minuuttisen kohdalla ja tauolle siirryttiin SaTon 2-0 johtoasemassa.

Puoliajalla SaTo oli pakotettu rajuihin muutoksiin kun joukkueen molemmat topparit Niittymäki ja Metsänoja eivät enää suostuneet palaamaan pelikentälle. Valitettavasti topparien kunto ei vielä tässä vaiheessa kautta kantanut kuin 45 minuuttia, mutta kuntopohjan pettämisestä huolimatta molemmat hoitivat leiviskänsä moitteettomasti. Niittymäki oli jopa kruunata iltansa hyypiämäiseen puskumaaliin sekä topparitontilta alkaneeseen komeaan nousuun joka päättyi vasta vastustajan päätyrajalla. Valmennusjohdolle ei jäänyt kuitenkaan tilanteessa muuta mahdollisuutta kuin ottaa molemmat keskuspuolustajat vaihtoon ja juoksuttaa kentälle tuoreita jalkoja. Koska penkiltäkään ei löytynyt toppareita, oli SaTon turvauduttuva improvisaatioon. Valmentajan käskystä Parkkinen ja V.Tiainen ottivat Niittymäen ja Metsänojan paikat ja M.Siro joksutettiin Villen paikalle oikeaksi laitapuolustajaksi ja Jarno Parkkisen paikalle oikeaksi laituriksi. Muita vaihtoja valmennusjohto ei tässä vaiheessa lähetenyt suorittamaan, vaikka SaTo WAG'sien taholta lyötiinkin painetta vaihtaa nimeltämainitsemattomien jalkapallovaimojen poikaystävät kentälle. Wilpas ei puolestaan vielä puoliajalla suorittanut vaihtoja vaikka silläkin oli mukana neljä pelinälkäistä vaihtopelaajaa.

Ottelun ensimmäinen puoliaika oli päättynyt SaTon selvässä komennossa, mutta ottelun jälkimmäinen puolisko puolestaan alkoi samalla tavoin kuin ensimmäinenkin. Kenties puoliajalla suoritetut vaihdot olivat sekoittaneet SaTon pakkaa, sillä joukkueen esitys oli jälleen hermostuneen oloista eikä sen syöttöpelistä meinannut tulla mitään. Tässä vaiheessa SaTo tarjosikin vielä kerran Wilppaalle tilaisuuden tulla mukaan peliin. Saton jäätymisen seurauksena Wilpas saikin hetkeksi jonkinlaisen otteen pelistä ja se pyrki pommittamaan palloa ahkerasti Kiljusen vartioimalle maalille. Muutamaa erikoistilannetta ja kulmapotkua vaarallisempaa tilannetta Wilpas ei kuitenkaan saanut aikaan eikä Kiljunen maalillaan joutunut varsinaisiin torjuntatöihin.  Ottelun ensimmäiseltä puoliajalta tuttu kaava toisti itseään kun haparoivan alun jälkeen SaTo alkoi jälleen saada otetta pelistä. Wilppaan hyödyntämättä jäänyt momentum päättyi viimeistään SaTon 60. minuutilla suorittamaan tuplavaihtoon, jossa Lahtinen ja Aaltonen saivat tehdä tilaa Pykärille ja Syvähuokolle. Yleisöstä ilmoille kajautetut "meidän Martti kentälle" huudot peittivät alleen sen tosiasian, että myös Wilppaan vaihtoruletti pyörähti käyntiin tässä vaiheessa kun jälleen SaTon armottomassa rasvaprässissä murtunut Kalle Leppäniemi  teki tilaa Christian Zambetakisille. Vaihtojen seurauksena SaTo suoritti asiaan kuuluvan ryhtiliikkeen ja pelin painopiste siirtyi jälleen Wilppaan maalille. Painostuksen seurauksena viime aikoina vahvassa maalivireessä ollut Kulmala oli iskeä todellisen urheiluruutumaalin kun rangaistusalueen ulkopuolelta lähetetty volley oli painua Wilppaan maalin yläkulmaan. SaTon vaihtopenkki ehti optisen harhan seurauksena jo tovin tuulettaa unelmamaalin syntyä, mutta valitettavasti Kuvernöörin laukaus olikin painunut maalin yli päätyverkkoihin. Myös vasemmalle laidalle hyvin pelanneen Matiaksen tilalle vaihdettu Syvähuoko toi lisävoimaa SaTon hyökkäyspeliin ja kiskolaislähtöinen maailmanmies oli jatkuvasti Wilppaan puolustuksen harmina. Kentälle toisella puoliajalla vaihdettu Pykäri oli palkita katsomoraadin ahkeran lobbaustoiminnan, mutta läpiajoon ennättäneen kärkimiehen viimeistely-yritys kilpistyi hyvin vastaan tulleeseen Wilppaan maalivahtiin.  Kahden maalin johtoasemassa SaTon pukumiehet päättivät hieman rajoittaa joukkueen yltynyttä hyökkäysintoa lähettämällä Vuorisen rauhoittamaan joukkueen peliä J.Tiaisen tilalle. Itselleen hieman vieraalla pelipaikalla rouhinut Vuorinen ei kuitenkaan tyytynyt mascheranomaiseen pallon siirtelyyn lähimmälle miehelle, sillä hyvin pian Vuokon pystysyöttö löysi vasemmalla laidalla raiteillaan täyteen vauhtiin puuskuttaneen Kiskon pikajunan. Syvähuokon rynnistys päättyi laukaukseen hieman pienestä kulmasta tilanteessa, jossa hänellä olisi ollut mahdollisuus myös syöttää peliväline maaliedustalla täysin vapaaksi unohtuneelle Pykärille, joka jaksoi muistuttaa tilanteesta vielä seuraavan yön pikkutunneillakin. Pian Vuorisen vaihdon jälkeen Palokankare viittelöi vaihtopenkin suuntaan, että hän ei pysty enää jatkamaan peliin ja niinpä SaTon supersubina kunnostautunut A.Härmä sai pikakomennuksen kentälle. Ottelun viimeisen vartin aikana SaTon kannattajien kansoittamassa katsomonosassa odotettiin Wilppaan selkärangan lopullista murentumista, mutta lähimmäksi maalinteko Tovereista pääsi jo toistamiseen unelmamaalia yrittänyt Kulmala. Tällä kertaa Kulmala rynni kohti rangaistusaluetta leikkaamalla vasemmalta laidalta keskelle. Parin nopean askelharhautuksen jälkeen  Wilppaan puolustaja oli matkalla aivan väärään suuntaan ja Kulmala pääsi lataamaan kova kudin kohti Wilppaan maalin etuylänurkkaa. SaTon äärikannattajien harmiksi Wilppaan maalivahti kuitenkin nollasi Kuvernööörin venyttämällä uskomattomalla loikalla yläkulmaan matkalla olleen pallon tielle. Komean torjunnan jälkeen SaTo ei päässyt enää konkreettisille maalipaikoille ja aivan ottelun viimeisillä minuuteilla se suoritti vielä ottelun seitsemännen vaihtonsa kun varamaalivahti Hairisto juoksutettiin kentälle juuri Kulmalan tilalle. Hairisto ehti väläyttää pari kertaa lähes jussisiotalomaista sivurajaheittoaan, mutta ei ehtinyt edes hankkimaan kunnon hikeä pintaan ennen kuin ottelun erotuomari vihelsi ottelun päättyneeksi SaTon 0-2 voittonumeroihin.

Kaiken kaikkiaan SaTon esitys oli paikallispelissä vakuuttava kun se ilman suurempia vaikeuksia siirsi arvokkaat sarjapisteet tililleen ja siirtyi sarjan kärkeen 13 pisteellä. Kaikesta huolimatta paikallispeli jätti melko vaisun kuvan itsestään. Ottelun tempo oli melko hidas eikä Wilpas innostunut missään vaiheessa kunnolla taistelemaan sarjapisteistä. Tuntuikin melkein siltä, että SaTon leirissä innolla odotettu paikallispeli oli "amppareille" vain yksi sarjapeli muiden joukossa sillä minkäänlaista tunteen paloa ei joukkueen esityksestä välittynyt kentänlaidalle asti. Pelillisesti Wilpas oli SaTon käsittelyssä melko hampaaton, vaikka Tovereiden puolustuslinjassa tapahtuneet lukuisat muutoksen ennen ottelua ja sen aikana olisivat tarjonneet vastustajalle paikan iskeä. Lopulta kuitenkin sekä ensimmäisen puoliajan topparipari Niittymäki-Metsänoja sekä toisella puoliajalla luutinut Tiainen-Parkkinen kaksikko selvisivät omasta leiviskästään ilman moitteen sijaan. Vierasjoukkueen yksilöistä esiin nousee ennen kaikkea ottelun molemmista maaleista vastannut Lahtinen, joka näyttäisi jatkavan vakuuttavaa menoaan baharpörssissä. Lisäksi myös J.Tiaisen esitys varmistavana keskikenttäpelaajana oli erityismaininnan arvoinen eikä sovi myöskään unohtaa Tipin erikoistilanteita, jotka ovat tuoneet uuden ulottuvuuden SaTon pelaamiseen josta osoituksena aiemmin keräilyharvinaisuuksina tunnetut kulmapotkumaalit kahdessa perättäisessä pelissä. Ottelun lopputuloksen kannalta merkittävää oli myös, että bodarikaksikko Kulmala-Palokankare voittivat sodan keskikentän hallinnasta, joka antoi ottelun avaimet SaTon käsiin. Kotijoukkueesta maalissa torjunut M.Lahtinen sekä keskikentällä peliä rakentanut, mutta kovin yksin jäänyt K.Myftari puolestaan pokkasivat Tovereiden katsomoraadin jakamat drinkkiliput. Keltamustien onnistujien joukkoon on lisäksi nostettava keskikentällä hyvää ja varmaa peruspeliä pelannut Dynamiitti-Dan Lindström sekä keskuspuolustuksessa luutinut "Bändi" Järvinen, johon katkesi moni lupaavasti alkanut SaTon hyökkäys.