Kauden etukäteen yksi odotetuimmista peleistä näki vihdoin päivänvalon kun Turun Palloveikot saapuivat vieraiksi SaTon kotiluolaan. Ottelua oli odotettu kummassakin leirissä jo viimekauden kohtaamisesta lähtien, jonka SaTo tuolloin vei nimiinsä Pansion betonilla numeroin 0-1. Ottelu sinänsä oli varsin hyvähenkinen, mutta pelin jälkeen rustattu otteluraportti aiheutti pahaa verta turkulaisten leirissä. Kohtuutontakin kritiikkiä sisältäneen raportin jälkeen Palloveikkojen leirissä oli odotettu revanssia ja siihen se saikin tilaisuuden, kun molemmat joukkueet kauden lopuksi varmistivat nousunsa 5.divisioona.

Hetken aikaa näytti jo siltä, että SaTo saisi kärkikamppailuun jalkeille koko joukkueensa, mutta viime hetkillä kävi ilmi, että joukkueen luottotopparit Niittymäki ja Linqvist puuttuisivat molemmat ottelusta. Onni onnettomuudessa, että Tovereitten maalivahti Kiljunen ehti kuitenkin toipua tolppien väliin raskaan etelänmatkan päätteeksi. Muita poissaoloja ei sitten kotijoukkueen leirissä ollutkaan ja valmentaja Jääskeläinen sai rustata pöytäkirjaan peräti 17 nimeä. Vastustaja oli myös liikkeellä laajalla materiaalilla ja silläkin oli laittaa 6 miestä penkille odottamaan vuoroaan. Lisäksi vitosen aladivarin kärkikamppailua kunnioitettiin ottelun arvoisella tuomarilla, sillä M.Koskinen on Salon erotuomarikerhon ehdotonta raskasta kalusta, jonka vyöllä on muun muassa paria viikkoa sitten vihelletty U18 maajoukkuepeli Suomi-Puola.

Toppareiden poissaolojen seurauksena Don Jääskeläinen joutui käyttämään mielikuvitustaan muodostaessa joukkueen puolustuslinjaa. Uusi tulokas Juuso Kulmala löysi itsensä topparin tontilta Jääskeläisen mahtikäskyn seurauksena ja sai vierelleen Markus Metsänojan ja laitapakin tonteilla olivat totuttuun tapaan Anttonen ja V.Tiainen. Keskikentän sikaduo oli edellisistä otteluista tuttu Yrttiaho-Suomela ja heidän yläpuolellaan Kalle aloitti omalla paikallaan piilokärjen paikalla. Laiturin tontit miehitettiin Parkkisen ja Madin toimesta ja SaTo Shefki toi fyysisen preesensinsä kärkeen. Tekonurmen laidalla vaihtoaition penkki miehitettiin viimeistäkin istuinsijaa myöden Naipan, Tähkäpään, Allun, Syvähuokon, Kuusiston ja itse Jääskeläisen toimesta.

Perinteisesti nämä otteluraportit ovat alkaneet samalla jargonilla siitä kuinka alku oli varovainen, tunnusteleva ja niin eteenpäin. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa. TuPV ei tyytynyt tunnustelemaan asemiaan, sillä 3 minuutin pelin jälkeen Salon Urheilupuiston tulostaululla komeilivat 0-2 lukemat vieraiden shokkialun merkiksi. Ottelu ei ollut vanhennut minuuttiakaan kun Palloveikkojen vaarispesialisti nro.11 sijoitti pallon ovelasti etukulmasta sisään kun Kiljunen oli vielä ohjaamassa muuria oikeaan paikkaan. Pientä porua salolaisleirissä aiheutti se, että tuomari oli hetkeä aikaisemmin ilmoittanut, että peli oli poikki, mutta silti maalin painunut laukaus lähti ennen kuin pillipiipari oli viheltänyt peliä uudestaan käyntiin. Pari minuuttia ensimmäisestä ja Kiljunen arvioi, että kaukaa lähtenyt ulospäin kiertävä keskitys oli painumassa päätyrajasta ulos. Vieraiden kärkipelaaja nro.99 pelasi kuitenkin tilanteen loppuun asti ja puski pallon verkkoon takatolpalta V.Tiaisen estelyistä huolimatta. Tässä vaiheessa SaTo nuokkui jo köysissä eikä lopullinen tyrmäyskään ollut kaukana. Paltsareiden erikoistilanteiden erikoismies pääsi kokeilemaan potkunsa tarkkuutta toistamiseen, tällä kertaa toiselta puolelta ja noin 18 metristä. Hirmuinen pommi kolisi SaTon tolpissa, mutta kotijoukkue kuitenkin pelastui tällä kertaa.

Vieraiden salama-alun jälkeen SaTokin heräsi peliin ja ottelun hallinta siirtyi vaivihkaa punakeltaraitapaidoille. Parin kulmapotkun ja puolittaisen maalipaikan jälkeen Parkkinen pääsi 27. minuutin kohdalla huudattamaan kotiyleisöä kun komea volleypotku painui voimalla vieraiden maaliin. Selvää Urheiluruutukamaa! Kavennuksen jälkeen SaTo iski isompaa vaihdetta silmään tasoitusmaalin jo kiiluessa kotijoukkueen silmissä. Tasoitus olikin syntyä pari minuuttia kavennuksen jälkeen kun Kalle kohosi korkeimmalle Matiaksen antamassa kulmapotkussa. TuPV:lla oli kuitenkin mies paikallaan takatolpalla, josta pallo siivottiin väljemmille vesille aivan maaliviivalta. Luotettavien salolaislähteiden mukaan pallo ehti tilanteessa, jopa maaliviivan paremmalle puolelle, mutta tuomari ei tätä nähnyt. Onneksi SaTo-leirissä ei tarvinnut jäädä tätä murehtimaan pitkäksi aikaa, sillä tasoitus 2-2:een syntyi vain hetki tämän jälkeen. Kentälle vaihdettu Syvähuoko lähetti laidalta keskityksen maalille. Ensimmäisenä palloon pääsi TuPV:n pelaaja, joka kuitenkin epäonnekseen nosti pallon yli vastaan rynnänneen maalivahdin, suoraan omaan maaliin ja SaTo nousi pienen vetoavun siivittämänä rinnalle. Tässä vaiheessa pelivälineen ja ottelun hallinta oli melko tukevasti Tovereiden käsissä ja lisää maaleja seurasikin pian edellisestä. Niin ikään penkillä aloittanut Kuusisto tälläsi SaTon ensimmäistä kertaa johtoon 36. minuutilla, kun hänen laukauksensa paristakymmenestä metristä painui vastustamattomasti Paltsareiden maaliin. Maalia edelsi tilanne, jossa SaTon peluri rapattiin tekonurmen pintaan, mutta tuomari antoi pelin jatkua hyötynäkökulman nimissä eikä soraääniä katsomosta kuulunut enää Kuusiston vedon jälkeen. Ensimmäisen puoliajan maalikarkelot eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän. TuPV:n vastahyökkäykset olivat alati vaarallisia ja yhdestä tällaisesta tilanteesta syntyikin vielä 3-3 tasoitusmaali ennen puoliaikaa. 2 vs. 3 hyökkäyksen päätteeksi TuPV:n hyökkääjä pääsi nokikkain Kiljusen kanssa ja lopulta pallo tippui hyvän torjuntayrityksen jälkeen SaTon maaliin ja tauolle siirryttiin tilannerikkaan 45 minuuttisen jälkeen tasanumeroissa 3-3.

Toisella puoliajalla maalitehtailu osoitti jo rauhoittumisen merkkejä, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti myös jälkimmäiselle puoliajalle. Tuomarin vihellyksen jälkeen SaTo otti jälleen tahtipuikot hienoisesti haltuunsa, mutta Palloiveikkojen nopeat hyökkäykset olivat alati vaarallisia. TuPV oli liikenteessä kevyellä jalalla, mutta samalla se hävisi SaTolle pelin fyysisellä osa-alueella erityisesti keskikentällä. Keskikentän herruus poikikin monia puolittaisia paikkoja, mutta oranssipaitojen puolustus onnistui kuitenkin eliminoimaan vaarallisemmat hyökkäykset ja toisen puoliajan ensimmäiset 20 minuuttia kissa-hiiri-leikki jatkui tuloksettomana. Kotiyleisön äänijänteet repesivät kuitenkin 66. minuutilla kun Palokankare kruunasi hienon iltapuhteensa puskemalla Tähkäpään tarjoileman kulmapotkun varmasti verkon perukoille. Tulostaululle 4-3 lukemat ja tässä tilanteessa polvivaivoista kärsinyt Tähkäpää teki tilaa terveemmille kollegoilleen. Johtoasemaan toistamiseen päässyt punakone ei suostunut enää luovuttamaan väellä ja voimalla hankkimaansa johtoa vierailijoille. Viimeiset 25 minuuttia olikin melkoista taistelua puolin ja toisin, mutta kumpikaan joukkue ei enää onnistunut luomaan todellisia maalipaikkoja muuttaakseen valotaululla komeilleita lukuja. Ottelun viime hetkillä nähtiin kovaotteisen, mutta siistin pelin ainoa varoitus, kun tuomari nosti Anttoselle keltalapun ajanpeluun seurauksena.

Tuomarin vapauttava loppuvihellys parin minuutin lisäajan päätteeksi aloitti melkoiset karkelot kotijoukkueen leirissä sekä Ultrien kansoittamassa katsomonosassa. Voitto varmisti teoreettisestikin SaTon paikan syksyn ylälohkossa ja samalla joukkueen kärkipaikka nykyisessä alalohkossa vankistui entisestään. TuPV oli ehdottomasti paras vastustaja, mitä SaTo on tämän kauden sarjassa kohdannut. Oranssipaitojen pelissä oli ideaa ja pelaajilla liikettä ja taitoa, joten 0-2 tappioasemasta nousu voittoon oli todellista mannaa SaTon kokeneelle kalustolle. Huhujen mukaan osa Palloveikkojen pelaajista oli juhlinut varmaa voittoa jo 3 minuutin jälkeen 0-2 lukemissa, mutta ilmeisesti he eivät olleet osanneet varautua Jääskeläisen Rocky-elokuvista kopiomaan taktiikkaan. Toverit nuokkuivat jo köysissä ja kävivät jopa kanveesissa ottamassa lukua, mutta sen jykevä leuka kesti vastustajan tyrmäysyritykset. Lopussa Palokankareen voitto-osuma kruunasi SaTon periamerikkalaisen vaikeuksista voittoon tuhkimotarinan parhaaseen Hollywood-tyyliin.

"It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward!"