Toverit saapui kauden viimeiseen koitokseen ilman paineita, sillä putoamispeikko oli karistettu kannoiltaan jo pari kierrosta aikaisemmin. Toisaalta kiikarissa oli sarjan kolmas sija, mutta tämä vaatisi onnistunutta esitystä ja kolmen pisteen saalistamista sekä sopivia ristiinpelaamisia kierroksen muissa otteluissa.

Sateessa ja tuulessa pelattuun kamppailuun SaTo lähti suhteellisen pienellä kokoonpanolla, sillä seurajohto oli loppuviikosta tehdyn päätöksen perusteella jättänyt osan pelaajista korinpidollisista syistä kotiin. Maaliin asteli kuitenkin tuttuun tyyliin Kiljusen Hese. Puolustuslinjan keskustan valtasivat syyskierroksella mukaan tulleet Siro ja Sasha. Laitapuolustajan tontit menivä Parkkiselle sekä Anttoselle. Rouhijaduo Suomela/Härmä sai tehtävääkseen estää vastustajan hyökkääjien pelinrakentelun kun taas SaTon osalta hyökkäysvastuun saivat kvartetti Syvähuoko-Kulmala-Aaltonen-Pykäri. Vaihtopenkille vuoroaan jäi odottelemaan tovereiden toveri J. Lehtelä, mutta yksin ei hänen tarvinnut penkillä aikaansa kuluttaa, sillä Littoisiin oli komennuksen saanut myös Ultrien päivystysvuorossa oleva J. Toivonen.

Ensimmäinen puoliaika ei pelillisiä hienouksia tarjonnut. SaTo onnistui kyllä taktisesti ja tyytyi tukkimaan oman kenttäpuoliskonsa, mutta se ei itse kyennyt rakentamaan todellisia maalipaikkoja. Yrityksistä iskeä nopeilla vastahyökkäyksillä ei tullut mitään, sillä valitettavan monet ratkaisusyötöistä karkasivat kovasta myötätuulesta johtuen joko sivu- tai päätyrajasta ulos. Kotijoukkueen maalivahdin hyppysten pitävyyttä ei siis juurikaan päästy kokeilemaan, ja vastaavasti myös SaTon maalilla Kiljunen pääsi helpolla keskittyen vain muutaman keskityspallon koppaamiseen ja pitkien läpisyöttöjen katkomiseen.

Toinen puoliaika jatkui pelillisesti siitä, mihin ensimmäinen oli jäänyt. Maalipaikkoja ei edelleenkään siunaantunut tovereille, mutta LTU pääsi vähitellen lähemmäksi vaarallisia maalintekotilanteita. Ensimmäinen vaarallinen paikka siunaantuu, kun vastustajan hyökkääjä pääsee keskeltä noin 20 metristä laukomaan vaarallisen vedon kohti Kiljusen vartioimaa maalia. Kiljusen kuitenkin venyy upeaan torjuntaan ja numerot säilyvät 0-0:ssa. Tästä ei kulu kuin hetki ja taas on Kiljusen maalilla hässäkkä. Tällä kertaa boksin vasemmalta laidalta lähtenyt yritys ohittaa jo Kiljusen, mutta Siron Mikko on mies paikallaan ja onnistuu blokkaamaan vedon toimittaen pallon väljemmille vesille. Tämän jälkeen LTU pääsee vielä kerran kokeilemaan Kiljusen torjuntataitoja, mutta kuin kruununa LTU:n luokattomalle viimeistelylle Kiljunen sulkee lähietäisyydeltä tulleen kovan vedon suoraan syliinsä ja pelastaa toverit takaiskuilta.

Ja kuten niin usein pallopeleissä tuppaa käymään, kaverin epäonnistuttua omissa tilanteissaan tulee vastustaja ja rokottaa kylmästi omista paikoistaan. SaTon ensimmäinen maali lähtee liikkeelle keskialueen pallonriistosta. Pallo pomppii Aaltoselle, joka lähettää Pykärin nopeaan hyökkäykseen oikeaa laitaa pitkin. Pykäri ohittaa yhden puolustajan nopeudellaan ja onnistuu keskittämään pallon aivan päätyrajalta maalin edustalle. Sieltä ei kuitenkaan jatkajaa löydy, mutta puolihuolimaton purkupallo pomppii sopivasti taustalle hiipineelle Anttoselle, joka lähettää pallon upealla vedolla 25 metristä maalivahdin yli takakulmaan siirtäen SaTon 1-0 johtoon. Tästä hetki ja taas on SaTo tulossa nopealla hyökkäyksellä. Aaltonen lähtee oikeaa laitaa pitkin nousuun ja löytää keskeltä Kulmalan täysin vapaana. Tämä vilkaisee ja löytää vasemmalta laidalta täydessä vauhdissa olevan Syvähuokon. Otto luottaa tällä kertaa poikkeuksellisesti vasempaan jalkaansa ja SalPa-pelistä tuttuun tyyliin sijoittaa pallon vastustamattomasti maalivahdin ohi takanurkkaan.

Kun peliä oli siis enää reilu vartti jälkellä, johti toverit ottelua nopeista hyökkäyksistä tehdyillä maaleilla 2-0. Johtoasemasta huolimatta SaTo ei valunnut sumppuun, sillä toverinippu oli jo tuohon mennessä harjoittanut suhteellisen puolustusvoittoista taktiikkaa. Näin ollen vastustaja jatkoi edelleen epätoivoisia yrityksiä murtaa SaTon kivenkova puolustusmuuri. Lopulta yritys palkittiin päätösvihellyksen jo lähestyessä, kun vastustajan hyökkääjä onnistui murtautumaan keskeltä linjan läpi. Laitapakin tontilta apuun rynnännyt Anttonen otti hyökkääjään miehekkään kontaktin, joka tuomarin mielestä oli liian kova. Todellisuudessa Anttonen tuli paikalle ja vain suojasi Kiljuselle menevää palloa, mutta muuten ottelussa hyvin onnistunut tuomari päätti viheltää kontaktista virheen ja antaa LTU:lle rangaistuspotkun. Kova veto ei jättänyt Kiljuselle mahdollisuuksia, vaikka Hese olikin hyvin rankkarissa mukana. Maali oli LTU:lle laiha lohtu, sillä pian aloituksen jälkeen tuomari vihelsi pelin päättyneeksi ja näin toverit juhlivat täyttä pistepottia lukemin 2-1.

Kunnia kauden viimeisen pelin voitosta menee koko joukkueelle. Topparipari piti puolustuksen hienosti kasassa Sashan tehdessä hyviä katkoja ja Siron johtaessa koko puolustuslinjaa varmin ottein. Parkkinen tuurasi oikealla laidalla esimerkillisesti vakiopakkeja ja rouhijatrio Suomela/Härmä/Lehtelä (vara-Bigi) varmistivat, ettei vastustajalla ollut keskialueella ylimääräistä tilaa. Kulmalan esitys 10-paikalla oli taattua Kubia. Paljon töitä molempiin suuntiin sekä loistava syöttö tovereiden toiseen maaliin. Hyökkäyspäässä Aaltonen ja Pykäri olivat molemmat hyvällä askeleella liikkeellä ja olivat mukana juonimassa molempia tovereiden maaleja. Ja kun joukkuen onnistuu taktisesti ja voittaa ottelun, nousee muutama yksilö väkisinkin esille ainakin tilastojen valossa. Tällä kertaa nuo voiton takuumiehet olivat Syvähuoko ja Anttonen maaleillaan sekä Kiljunen, joka toisella puoliajalla piti ajoittain SaToa pystyssä.