Lauantaina 30.8. SaTo sai eksoottisia vieraita jalkapallon 5.divisioonassa ahvenanmaalaisen Jomala IK:n muodossa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan sarjajohtajan vierailua oli tarkoitus kunnioittaa pelaamalla ottelu poikkeuksellisesti Salon Urheilupuiston ylänurmella stadionin nurmella. Ottelun aattona kenttämestari käytti kuitenkin veto-oikeuttaan siirtää ottelu alanurmelle, sillä runsaiden sateiden ja salaojien tukkeutumisen takia stadionin nurmi ei ollut pelattavassa kunnossa. Pelikentän vaihtuminen ei kuitenkaan ollut ainoa huono uutinen, joka kantautui SaTon ottelua edeltävänä iltana. Perjantai-illan koripallotreeneissä Toverit menettivät jo kolmannen vakiokokoonpanon puolustajansa kun vasemman laidan luottopelaaja E.Anttonen loukkasi selkänsä pelikelvottomaan kuntoon H.Härmän rajun beastingin seurauksena.

SaTo joutui lähtemään Anttosen poissaolon lisäksi muutenkin vajaamiehisenä sillä puolustuslinja jäi kaipaamaan hokipeffojen Tiaisen ja Metsänojan superfyysisistä preesensiä. Lisäksi puolustuslinjan konkari J.Isotalo nappulakenkien sijaan päätti mieluummin kopistella puukenkiään kaljakatsomon puolella. Edellisessä pelissä PaPeNua vastaan loistanut ja voitto-osuman ampunut N.Seppälä puolestaan ilmoitti puolestaan olevansa käytettävissä tarpeen vaatiessa vain ensimmäisen 45 minuuttisen ajan. Ikävien poissaolojen vastapainoksi Salon Recoba J.Tiainen teki paluun joukkueen vahvuuteen kauden ensimmäisessä ottelussa huhtikuun puolivälissä Taalintehtaalla uusiutuneen polvivamman jälkeen. Käytettävissä olevasta pelaajamateriaalista ykköskoutsi Jääskeläistä tuurannut mestaritaktikko Tähkäpää juoksutti kentälle avauskokoonpanon Kiljunen, Siro, Sasha, Niittari, Vuorinen, Naipa, Kubi, Kalle, Syvis, Parkkinen ja Pykäri. Näin ollen Naipan uhkapeli ja valmentajalle annettu ultimatum olivat tehonneet avauskokoonpanon paikan arvoisesti ja puolustuksen uudet keltanokat Siro ja Sasha joutuivat samanaikaisesti tositoimiin sarjan kovinta mahdollista vastustajaa vastaan. Omaa mahdollisuuttaan loistaa runsaslukuisen katsomon edessä jäivät vaihtopenkille vielä tässä vaiheessa odottamaan J.Tiainen, Kuusisto, Madi, Yrttiaho, Suomela sekä Tähkäpää.

Jomalan joukkueen pelaajien päät pyörivät ihmetyksissään näiden marssiessa pukusuojista kentälle jossa vastaanotto oli melko erilainen kuin joukkueen kahdella aiemmalla visiitillä Varsinais-Suomen vilja-aittaan Salpa2:n ja Wilpas2:n vieraana. Tällä kertaa tyhjien lehtereiden sijaan vierasjoukkueen saapumista kentälle oli todistamassa vajaa satapäinen rivosuinen fanijoukko rumpuryhmällä ja useilla sumutorvilla vahvistettuna. Itse ottelu potkaistiin käyntiin määräaikana klo.15.00 kohtuullisen hyvässä suojasäässä edellispäivien sateista huolimatta. Alkuminuuttien tunnusteluvaiheen jälkeen ottelu alkoi samaan totisemman luonteen ja sitä joutui tuntuvimmin todistamaan Jomalan kokenut oikea laitapuolustaja, joka lanattiin nurmen pintaan Pykärin ja Parkkisen toimesta kaksinkamppailutilanteissa.

Alkukaavailuista huolimatta Jomalan Maldiniksi ristitty laitapuolustaja piti pintansa omalla laidallaan ja nopeasti kävikin selväksi, että SaTo pääsi etenemään ylöspäin parhaiten vastakkaista laitaa pitkin, jossa Syvähuoko terrorisoi mopoikäistä taistelupariaan. SaTon hyökkäykset alkoivatkin vyöryä kohti Jomalan maalia Syviksen oikeaa laitaa pitkin ja jo alle 10 minuutin pelin jälkeen telttakeisarille siunaantui tuhannen taalan paikka siirtää kotijoukkue 1-0 johtoon. Puhdas läpiajo kilpistyi kuitenkin suoraan vastaan tullutta maalivahtia lähteneeseen laukaukseen ja tilanne säilyi muuttumattomana.

Syvähuokon rasvaprässiin joutunut laitapuolustaja oli kuitenkin hätää kärsimässä omalla laidallaan, jopa siinä määrin, että parinkymmenen minuutin kohdalla Jomalan sinisessä tränare-tuuliasussa operoinut valmentaja oli pakotettu vaihtamaan laidalle uuden puolustajan ja siirtämään omalla pelipaikallaan epäonnistuneen laitapuolustajan keskikentän keskelle. Syvähuokon ensimmäisen puoliajan tähtihetkiin kuului myös noin 30 metristä lähettämä vapaapotku, jonka sinipaitojen maalivahti onnistui vain vaivoin pitämään maaliviivan paremmalla puolella. Noin 20 minuutin pelin jälkeen Pykäri rynni voimalla ja nopeudella Jomalan boksin rajalle lähetettyyn pystypalloon ja onnistuikin kurottamaan pelivälineeseen ennen vastanrynnännyttä maalivahtia, mutta maaliviivalle ennättänyt sinipaita onnistui siivoamaan nahkakuulan väljemmille vesille. Samaisessa tilanteessa Jomalan maalivahti jäi fysiikan lakien uhriksi, sillä suuren massansa äärimmäiseen huippunopeuteen kiihdyttänyt Pykäri pyyhkäisi ohimennen palloa tavoitellessaan veskarin pelikentän pintaan siinä määrin rajusti, että ottelu jouduttiin keskeyttämään hetkeksi ennen kuin maalivahti oli jälleen pelikuntoinen. Jomalan maalivahdin iltapäivä jatkui epäonnekkaissa merkeissä, sillä vain muutamia minuutteja sen jälkeen kun peli oli jälleen käynnistetty, samainen maalivahti jäi toistamiseen raiteillaan jyränneen Pykärin luotijunan yliajamaksi. Tällä kertaa pelkkä hajusuola ei pystynyt palauttamaan maalivahtia pelikuntoon vaan Jomalan oli pakko suorittaa vaihto, jossa yksi kenttäpelaajista joutui pukemaan ylleen maalivahdin paidan. Vierasjoukkueen uusi maalivahti joutuikin pian todelliseen tulikasteeseen, kun Syvähuokon lähettämän kulmapotkun jälkitilanteesta tuomari vihelsi pilliinsä ja ojensi kätensä SaTon rankkarin merkiksi. Rankkarin kalastanut Sasha kieltäytyi kunniasta ampua itse ja niinpä kapteeni Pykäri päätti kantaa vastuun harteillaan. Kotijoukkueen ja fanaattisen kotiyleisön harmiksi Pykäri laukaus kuitenkin kilpistyi maalivahdin torjuntaan ja lopulta ylärimaan.

Ensimmäisen puoliajan viimeisen vartin aikana SaTon lukuisten kulmapotkujen lisäksi Parkkiselle siunaantui erinomainen puskupaikka, mutta tilanteessa yllättynyt laituri ei onnistunut kunnolla suuntaamaan puskuaan ja tämän lisäksi Pykäri testasi uuden maalivahdin hanskojen pitävyyttä parilla kaukovedolla, mutta tuloksetta. Jomalan organisoidut hyökkäykset olivat ensimmäisellä puoliajalla melkoisia keräilyharvinaisuuksia, joskin SaTon liiallinenkin hyökkäysinto avasi saarelaisille muutaman vaarallisen vastaiskupaikan. Varsinaisiin torjuntatöihin Kiljunen ei kuitenkaan maalillaan ensimmäisen 45 minuuttisen aikana joutunut.

Puoliajan teamtalkissa tähdennettiin hyvää toisen puoliajan aloitusta ja samalla oman 45 minuuttisensa parrasvaloissa paistatellut Naipa sai tehdä ennakkokaavailujen mukaisesti tilaa peliaikaa innokkaasti kärkkyneelle Suomelalle. Yleisön raivokkaat uuh, aah, Suomelaah huudot säestivät toisen puoliajan alkua, joka oli kaikkea muuta kuin mitä tauolla oli sovittu. SaTon ensimmäisen puoliajan erinomainen ote ja liike olivat kadonneet jonnekin kentän laidalle. Keltapunapaidat hukkasivat pelivälineen hallinnan, joka sillä oli ensimmäisen puoliajan ollut selvästi hyppysissään ja nopeasti kävikin selväksi, että edessä olisi vielä hikinen 45 minuutin taistelu sarjapisteistä. Kymmenen minuutin lentopallottelun jälkeen tapahtui odottamaton: SaTo-puolustuksen sähläys porrastuksessa kostautui ja Jomala pääsi iskemään toisenkin puoliajan pelitapahtumiin nähden yllättävän 0-1 joto-osuman. Heikon jakson ja takaiskumaalin herättmänä Tovereiden valmennusjohto oli pakotettu reagoimaan kentän laidalla ja pian avausosuman jälkeen Tähkäpää suorittikin tuplavaihdon, jossa toisella puoliajalla hieman hyytynyt Syvähuoko teki tilaa Matiakselle ja keskikentän rouhija, erinomaisesti taistellut Kulmala vaihdettiin hyökkäävämpään ja itselleen läpi ottelun innokkaasti peliaikaa lobanneeseen J.Tiaiseen. Vaihtojen seurauksena painopiste siirtyi jälleen asteen enemmän kohti Jomalan kenttäpuoliskoa, mutta ensimmäisen puoliajan hallintaan Toverit eivät enää yltäneet. Tasoitusmaalia hakiessa SaTo haki maalintekovoimaa penkiltä lähettämällä tuleen J.Kuusiston Parkkisen tilalle. Pian myös isot minuutit raatanut J.Vuorinen pyysi vaihtoa ja tällä kaudella aiemminkin laitapakin tontilla pelannut Petteri Petri Yrttiranta Yrttiaho juoksutettiin hänen paikalleen. Vasemmalla laidalla nopeudellaan uutta virtaan peliin tuonut Kuusisto rakensikin SaTon toisen puoliajan parhaimman maalipaikan ohittamalla Jomalan Maldinin nopealla rytminvaihdoksella, mutta jälleen kerran Jomalan puolustaja ehti viimehetkellä blokkaamaan matalaan keskitykseen ensimmäisenä ehtineen Pykärin laukauksen. Parikymmentä minuuttia ennen loppua SaTo suoritti viimeisen vaihtonsa kun kaikkensa antanut M.Siro pyysi vaihtoa ja pelaaja-valmentaja Tähkäpää joutui vaihtamaan pikkutakin pelipaitaan. Uudessa tilanteessa Matias otti Siron paikan laitapuolustajana hetkeksi ennen kuin taktisen muutoksen seurauksena SaTo lähti riskilläkin hakemaan tasoitusosumaa 3 puolustajalla ja nostamalla yhden pelaajan lisää hyökkäykseen. Tovereiden panostus hyökkäykseen poiki muutaman laukaisupaikan, joissa pelikentältä maalille komennetulla maalivahdilla oli suuria vaikeuksia. Viitisen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Jomala tarjoili kuitenkin Juudaksen suudelman SaTon tasoitushaaveille. Suurin osa SaTon pelaajistosta jäi protestoimaan Jomalalle syvällä sen puolustusalueella vihellettyä vapaapotkua. Jomalan vapaapotkun antaja käytti SaTon herpaantumisen hyväkseen lähettämällä nopean pystypallon juoksuun lähteneelle kärkipelaajalle, joka kiihdytti väkisin pari askelta Niittymäen etupuolella ja lopetti rynnistyksensä elegantilla tsipillä yli vastaan rynnänneen Kiljusen. Raivoisasta yrityksestä huolimatta SaTo ei onnistunut maalintekopyrkimyksissään viimeisen viisiminuuttisen aikana ja niinpä tuomari vihelsi pelin päättyneeksi sarjakärki Jomalan voittolukemissa 0-2.

Tappiosta huolimatta ottelusta jäi myös hyvää sanottavaa. Ottelun ensimmäinen puoliaika oli SaTolta ehkäpä parasta jalkapalloa koko kaudella ja taukonumerot olisivat voineet hyvin olla 3-0. Ilahduttavaa oli myös joidenkin yksilöiden erinomaiset otteet ja ainakin Syvähuoko pelasi kauden parhaan pelinsä Jomalaa vastaan ja Vuorisen otteissa oli jälleen havaittavissa edelliskauden MVP:lle tuttua terrierimäisyyttä. Edellisissä otteluissa poissaolollaan loistanut pelihuumori ja kommunikaatio välittyivät tällä kertaa hienolla tavalla kentän laidalle asti. Kentän laita, eli katsojat ansaitsevatkin oman kiitoksensa kotijoukkueelta. Runsaslukuisen ja pahasuisen katsomon edessä on kotijoukkueen hienoa ja vierasjoukkueen äärimmäisen hankala pelata. Katsomossa torvet, rummut ja jopa soihdut värittivät hienosti muutenkin aladivareiden pelätyintä sikakatsomoa. Harmi, että kotijoukkue ei tällä kertaa pystynyt palkitsemaan uskollisia kannattajiaan maaleilla.