Samaan viikkoon mahtui 2 sarjapeliä, kun maanantaina kaadettiin WilpasII ja jo perjantaina kohdattiiin kumirouheella kevään alasarjastakin tuttu Pansio Perno Nuoret. PaPeNu-SaTo mittelö päättyi keväällä Tovereiden 1-2 voittoon ja odotettavissa olikin tiukka peli, jossa ainakin ennakko asetelmat olivat sellaiset, että SaTo hyökkää ja PaPeNu puolustaa.

Otteluun lähdettiin satoleirissä melko runsaalla osanotolla vaikkakin hieman painavin jaloin. Jo alkulämmittelyssä näkyi, että keskiviikon treenit ja maanantain kovatempoinen wilpaspeli painoivat Tovereiden puujaloissa, tai sitten oltiin muuten vain velttoina. Sattuuhan sitäkin.

Tiaisen Villen ja Mettänojan Markuksen ollessa poissa, ensi kertaa avaukseen astelivat sekä Mikko siro, että Aleksander Garmuev. Tämä oli jatkoa ajatellen hyvä sisäänajo, sillä HT:n hokipeffat joutuvat syyskaudella olemaan poissa enemmänkin.

Kokoonpano siis:

(Tähkävuori voi korjata/vahvistaa vielä kokoonpanotiedot ja laittaa pöytäkirjasta vaihtoajat.)

1. Puoliaika lähti käyntiin varsin verkkaisesti, eikä vaarallisia tilanteita tullut juurikaan. Kotijoukkue puski samaa laitaa eikä pallo, eivätkä liion miehetkään liikkuneet niin kuin olisi pitänyt. Mitään yksittäisiä tilanteita en 1. puoliajalta muista, mutta muutamia valonpilkahduksia sentään tehtailtiin. Kotijoukkueen paremmuus yksilötasolla näkyi väistämättä aina kun pelin painopiste saatiin hyökkäysalueelle. Ottelun tunnelma oli kuitenkin lähinnä odottava: kotijoukkueen maali olisi todennäköisesti avannut pelin ja poterostaan nousemaan pakotettu PaPeNu olisi juostu nurin. Osumaa ei kuitenkaan tullut ja tauolle 0-0 lukemissa. Vieraat pelasivat järkevästi itseään säästellen. SaTo pihtasi paukkujaan ratkaistakseen pelin hurjalla kirillä viimeisellä 20 minuuttisella (!?). Vai oliko revolverissa raskaan viikon jäljiltä enää vain blänksejä? Joka tapauksessa kotijoukkueen kalusto ei ollut toivotussa tanassa ja irvistyksen olivat, kuin Karpaasi Isometsällä miesten viidelläkympillä.

Puoliajalla KK:n pohjalle vaihdettiin treeneissäkin tutummaksi tulleet kasvot Suomela & Seppälä. Tämän vaihdon ja muutaman yleispätevän puheenvuoron avulla peliin haettiin piristystä ja kateissa ollutta jutilamaista pelihuumoria. Toinen puolikas alkoikin jotenkin ryhdikkäämmin. Palloa liikuteltiin ainakin muutamaan kertaan hienosti keskustan kautta laidasta laitaan, mikä avasi välittömästi tilaa hyökkäyksille. Vaikkei kotijoukkueella missään vaiheessa varsinaista hätää ollut aiemminkaan, viimeistään nyt alkoi tuntua, että kauan kaivattu 1-0 maali roikkui ilmassa. Erityisen pirteästi esiintyi Naipa Seppälä, joka oli selvästi päättänyt johtaa harlekiinipaidat voittoon omalla esimerkillään.

Vapauttava osuma nähtiin viimein, kun vasemmalta laidalta lähteneen keskityksen päätteeksi Syvähuoko siirsi pallon Teijon Zidanelle keskustaan, josta parilla sametinpehmeällä kosketuksella nahkakuula törkättiin pömpeliin. Erittäin näyttävästi pelanneen Naipan tahtomaali sai ansaitsemansa suosionosoitukset katsomon pohjoiskurvista ja ylipäänsä Ultrien katsomo eli vahvasti mukana pelissä. Voisikin sanoa, että väkinäisellä ja jopa turhautuneella otteella punnertanut kotijoukkue piiskattiin katsomosta käsin loppukiriin, jossa tahtipuikkoa heilutti itse maestro, Niko "Zidane" Seppälä. Kiven takana ollut 1-0 osuma vapautti koko joukkueen ja sen tekijälle riitti ymmärrettävästi selkääntaputtelijoita.

Paikkoja ottelun ratkaisuun oli viimeisellä vartilla useammallakin pelurilla. Sekä Suomela, että Syvähuoko kävivät erittäin lähellä maalintekoa, Kuusiston ja 10-paikalle nousseen Seppälän petaamista paikoista mutta tilanne säilyi jännittävänä ja yhden maalin johdossa roikuttiin aina 90 minuutille saakka. Vielä aivan viimeisellä minuutilla rouhijan paikalla debytoinut Vuorinen vapautti Pykärin keskeltä läpi ja 2-0 naula lyötiin PaPeNun arkkuun aivan maalivahdin nenän edestä.

Kaiken kaikkiaan peli oli melko vaikea. Lukuisat epäonnistuneet syötöt ja raskaat jalat olivat ainakin 1. puoliajan teema. Pallon liikuttelu olisi varmasti katkaissut 2 vaihtopelaajan turvin matkassa olleen PaPenun seljän jo melko varhain. Puolustuspäässä ei SaTolla ollut missään vaiheessa varsinaista hätää, mutta hyökkäyksien käynnistys ja pallon kierrätys ontui. Hyökkäyksiin lähdettiinkin liian usein alivoimalla esimerkiksi kahdella viittä vastaan ja pahimmillaan juuri sitä laitaa mihin oli monien minuuttien ajan jatkuneen junttauksen tuloksena ahtautunut jo 70% kentän pelaajista. Parhaat paikat tulivatkin lähes poikkeuksetta ylhäältä alkaneen prässin tai rauhallisesti pelatun laidanvaihdon kautta. Myös nopeat hyökkäykset olivat lähellä tuottaa vaarallisia tilanteita. Heikompikin esitys onneksi riitti ja SaTo poimi rutinoituneesti täyden pistepotin taskuunsa. Kiitos.

Ja kiitos myös hyvässä hengessä liikkeellä olleelle vastustajalle.